Jyväskyläläinen Rane Rautiainen & Paha Kaksonen -yhtye on julkaissut uuden EP:n nimeltä Ilman pimeyttä valo ei ole mitään, jolla he jatkavat tinkimätöntä linjaansa. Bändillä on ollut perustamisestaan lähtien aina sama selkeä missio tehdä nimenomaan jäsenistöään itseään ilahduttavaa isokätistä rockmusiikkia. Tämä musiikki sisältää aina sellaista tarttuvaa raskasta rockia, jossa groovea ei tukahduteta moderneilla tuotantokikoilla. Yhtyeen mukaan metronomi, autotune ja copy-paste-editointi eivät kuulu heidän repertuaariinsa, vaan musiikin pitää kuulostaa elävältä ja energiseltä.
Muuttumaton missio: Rockin ikuiset keskenkasvuiset
Viisi ikinuorta rockin rakastajaa mättää menemään täysillä ilman pienimpiäkään pidäkkeitä. Kehnon hien hajun voi aistia jo ääniraidoilta, ja puuskuttava fiilis kulkee jokaisen soinnun mukana. Kitaristi Otto J paaluttaa, että bändin perusfilosofia on pysynyt täysin muuttumattomana kaikista vuosista huolimatta. Hän toteaa trendien tulevan ja menevän, mutta heidän mielestään rockin kuuluu kuulostaa juuri tältä. He ovat aina olleet musiikillisesti jääräpäisen keskenkasvuisia ikuisia kaahailijoita. Herkkiä balladeja ja seestymistä ei ole vieläkään luvassa, eivätkä ne kuulu bändin tulevaisuudennäkymiin.
Yhtyeen rock-filosofia heijastelee syvää juurtumista suomalaisen underground-rockin perinteisiin. He pyrkivät luomaan musiikkia, jossa ihmisen kädenjälki saa näkyä, eikä virheettömyys ole itsetarkoitus. Tästä syystä Paha Kaksonen onkin usein verrattu klassisiin bändeihin, jotka korostavat raakaa energiaa studiossa tehdyn hienosäädön sijaan. Yhtyeen tapa tehdä musiikkia tuntuu suorastaan kapinalliselta nykyaikana, jolloin lähes kaikki tuotanto on viimeisen päälle hiottua ja siloiteltua.
Rane Rautiainen & Paha Kaksonen tarjoaa kuulijoille paluun aikaan, jolloin rockmusiikki oli vaarallista ja ennen kaikkea rehellistä. Heidän uusi EP:nsä vahvistaa tämän asenteen tuoreella musiikillisella otteella, joka kuitenkin kunnioittaa rockin juuria. Bändi osoittaa, että heidän rockin rakastamisensa ja soittamisen intohimo ovat kestäneet aikaa erittäin hyvin. Tällä asenteellaan he ovatkin saaneet vankan ja uskollisen fanikunnan, joka arvostaa bändin rehellistä otetta.
Ilman pimeyttä valo ei ole mitään: Viisi siivua raskasta tarinaa
Uusi Ilman pimeyttä valo ei ole mitään -EP pitää sisällään viisi uutta tarttuvaa siivua suomenkielistä raskasta rockia. Soundi on juuri sitä tuttua iskevää rockia, jossa sähkökitarat räyhäävät koukukkaita riffejä tyylille uskollisesti. Rytmiryhmä, basso ja rummut, jyrää esteet mataliksi luoden vankan perustan kaikelle toiminnalle. Kitasoolot ovat tietysti tulisia, ja taustalauluissa ei ole raitoja säästelty ollenkaan.
Ex-Rajuilma-solisti Rane Rautiainen mylvii kukkona tunkiolla solistin roolissa tutulla estoitta ja täysillä -tyylillä. Rane Rautiainen on suomalaisen rockin ug-legenda, joka näyttää edelleen mallia siitä, miten sitä rockia kuuluu laulaa. Hänen karismaattinen ja raaka tulkintansa antaa kappaleille sielukkaan ja tunnistettavan syvyyden. Hänen vahva läsnäolonsa nousee esiin jokaisessa kappaleessa, joka onkin yksi bändin suurimpia valtteja.
EP:n äänityksestä ja miksauksesta on huolehtinut bändin kitaristi Hässi yhdessä Olli Happosen kanssa Musakonttorilla. Tämä itse tekemisen henki korostaa bändin independent-asemaa ja heidän haluaan pitää musiikillinen kontrolli itsellään. Itse tehty äänimaailma kuulostaa juuri niin rouhealta ja rosoiselta kuin bändi on luvannutkin. EP on vahva näyttö siitä, että rockmusiikki voi olla ajankohtaista ja tarttuvaa, vaikka se ei trendejä seuraisikaan.
Jyväskylän pitkä rock-historia: DeeAa ja Hässin yhteistyö
EP:n neljän ensimmäisen kappaleen laulumelodiat ja suurin osa sanoituksista ovat kuopiolaisen Antti ”DeeAa” Heikkisen kynästä. DeeAa, joka toimii nykyään Mosfite-yhtyeen laulaja-kitaristina, oli mukana jo edellisellä Viimeinen mies pystyssä -EP:llä, joka julkaistiin vuonna 2023. Tämä yhteistyö onkin tuonut uuden melodisen imuvoiman Pahan Kaksosen jo valmiiksi vahvaan soundiin. Kitaristi Hässi selittää tämän yhteistyön tuoneen kaivattua melodista imua heidän biiseihinsä.
Yhteistyöllä on kuitenkin syvät juuret Jyväskylän rock-historiassa, sillä Hässi ja DeeAa soittivat yhdessä jo 1990-luvun loppupuolella jyväskyläläisessä Brutaali Magneetti -bändissä. Brutaali Magneetti oli toiminnassa vuosina 1996–1999, ja se julkaisi muun muassa albumin nimeltä Pahoja tyttöjä ja rantalomia. Nämä samat miehet pyörittävät nykyään myös HÄ/DA-hard rock -projektia, joka julkaisi esikois-EP:nsä, (Almost) 20 Minutes Of Love, alkuvuodesta 2025.
Hässi on lähettänyt DeeAalle uusien biisien demoja kuunneltavaksi aina bändin jäsenten ohella ensimmäisenä. Muutama vuosi sitten Hässi heitti DeeAalle läpällä uuden tekeleen saateviestinä, pyytäen häntä tekemään kappaleeseen melodian. DeeAa lähetti paluupostissa demosanat ja erittäin kelvolliset laululinjat hetkessä, ja siitä lähtien yhteistyö on ollut säännöllistä. Yhteistyö on osoittanut, kuinka tärkeää on luottaa toisen muusikon näkemykseen ja antaa tilaa uusille vaikutteille. Se syventää ymmärrystä musiikin tekemisestä ja tarjoaa uusia ulottuvuuksia, vaikka bändin perusfilosofia pysyykin samana.
Rajuilma ja 80-luvun kohu: Rane Rautiaisen juuret
Rane Rautiainen tunnetaan parhaiten jyväskyläläisen Rajuilma-yhtyeen solistina ja kasvona. Rajuilma toimi 1980-luvun alusta vuoteen 2008, ja sitä pidetään yleisesti yhtenä suomenkielisen heavyn pioneeribändeistä. Rajuilma herätti 1980-luvulla suurta kohua seksiä ja saatanaa käsitelleillä lyriikoillaan, jotka olivat Suomessa ennenkuulumattomia. Erityisesti konservatiiviset ja uskonnolliset piirit olivat huolissaan sanoitusten moraalisesta vaikutuksesta.
Rajuilma oli aikaansa edellä, sillä raskaan rockin ja suomen kielen yhdistelmä tuli salonkikelpoiseksi vasta 2000-luvun alussa muiden suomalaisten rock-yhtyeiden toimesta. Yhtyeen ainoa kokopitkä albumi vuodelta 1990 on jäänyt monille unohdetuksi järeäksi klassikoksi. Rajuilman taru päättyi lopullisesti vuonna 2008 yhtyeen kitaristin Aki Vilkamaan itsemurhaan. Rajuilman historia onkin yhtä aikaa sekä rouhea bändihistoriikki että varoittava opaskirja siitä, miten rockyhtyettä ei ainakaan kannata pyörittää.
Bändin tarinasta on kirjoitettu myös bändihistoriikki Rautaratsun selässä – Rajuilman nousu, uho ja tuho, jonka on kirjoittanut Pahan Kaksosen kitaristi Juho ”Hässi” Hämäläinen. Tämä Docendon syyskuussa 2017 julkaisema teos sai hyvän vastaanoton. Kirjaa on verrattu jopa Mötley Crüen The Dirt -historiikkiin, se sisältää meheviä anekdootteja ja kuvauksia bändin hillittömistä elämäntavoista. Rajuilman perintö elää vahvasti Rane Rautiainen & Paha Kaksonen -yhtyeen keikoilla, joilla bändi esittää oman materiaalinsa lisäksi myös Rajuilman biisejä.
Yhteistyön hedelmät: Pahan Kaksosen synty ja kirjallinen testamentti
Paha Kaksonen perustettiin nelihenkisenä Jyväskylässä vuonna 2004. Bändi julkaisi vuoteen 2016 mennessä neljä studioalbumia, joilla lead-laulusta vastasivat kitaristit Hässi ja Otto J. Pahan Kaksosen musiikillisia esikuvia edustavat muun muassa AC/DC, Motörhead ja Danko Jones. Heidän tyylilajinsa on usein luokiteltu stadionpunkiksi tai hard rockiksi.
Ranen ja Pahan Kaksosen yhteistyö alkoi syksyllä 2016 Jyväskylän Tanssisali Lutakossa soitetulla Rajuilma-spesiaalikeikalla. Tämä kerta oli ilmeisesti sen verran lystikäs ja energinen, että hynttyyt päätettiin lyödä yhteen pysyvästi. Ensimmäinen yhteissingle, Syökää, juokaa, naikaa, julkaistiin helmikuussa 2017. Rane Rautiainen & Paha Kaksonen -nimellä on julkaistu tähän mennessä jo kaksi täyspitkää albumia ja useampi EP, joista viimeisin on juuri ilmestynyt Ilman pimeyttä valo ei ole mitään.
Yhteistyön jatkuminen osoittaa, että nämä rock-veteraanit ovat löytäneet toisistaan uudenlaisen musiikillisen energian ja kemian. He ovat onnistuneet yhdistämään Rajuilman rosoisuuden ja Pahan Kaksosen tarttuvan stadionpunkin ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Bändin pitkäikäisyys ja kyky uudistua säilyttäen samalla juurensa on todiste heidän intohimostaan musiikkia kohtaan. Uusi EP on tästä prosessista erinomainen ja tuore esimerkki.
Luvassa orgasmeja ja kännipäisiä duunareita: Biisiesittely ja keikat
Ilman pimeyttä valo ei ole mitään -EP:n tiimoilta järjestetään Jyväskylässä kaksi levynjulkaisukeikkaa, jotka tarjoavat faneille mahdollisuuden kokea bändin tulinen lavaenergia. Ensimmäinen tilaisuus on 22. marraskuuta, jolloin Rane Rautiainen & Paha Kaksonen lämmittelee lauteet legendaarisessa Tanssisali Lutakossa Kotiteollisuudelle. Toinen keikka on bändin oma klubikeikka RockNeckissä 13. joulukuuta. Nämä keikat tulevat varmasti sisältämään uuden EP:n kappaleita sekä Rajuilman klassikoita, tarjoten yleisölle kattavan katsauksen bändin historiaan ja nykypäivään.
Uusi EP esittelee monipuolisen valikoiman raskasta rockia, jossa käsitellään niin päänsisäisiä demoneita kuin viikonlopun rentoutumistakin. Kappaleet tarjoavat kuulijoille syvyyttä ja huumoria, pysyen samalla uskollisina bändin raskaan rockin estetiikalle. Levyn lopetusraita, Pieni kuolema, on Otto J:n sävellys ja sanoitus.
Ilman pimeyttä valo ei ole mitään – Koko kappalelista:
- Spiritus Fortis: Kappale on ylistyslaulu väkiviinalle, tai vaihtoehtoisesti varoittava esimerkki viinan kiroista. Se sisältää pienen kumarrusen Queens Of Stone Age -yhtyeelle.
- Ilman pimeyttä valo ei ole mitään: Väkevä kappale päänsisäisten demonien kanssa painimisesta ja ihmismielen pimeästä puolesta, silattuna kritiikillä järjestäytyneille uskonnoille.
- Uusi mies: Vikkelän riffittelyn eteenpäin puskevan kappaleen kertojaminä on krooninen ex-poikaystävä.
- Hoidetaan tää duuni: Kappale kuvaa, mitä tapahtuu, kun raskaan työn raatajat vaihtavat vapaalle viikonloppuna ja lähtevät rentoutumaan yöelämään. Se on samalla rakkaudentunnustus elävän musiikin elävöittävälle voimalle.
- Pieni kuolema: Hard rock -biisi, joka käsittelee suoraan orgasmia.
Äänitys ja soittajat
EP:n äänitti Olli Happonen Musakonttorilla Jyväskylässä, ja kitarat äänitti Hässi Studio Dagen Efterissä. Miksauksen teki Hässi samassa studio Dagen Efterissä, ja masteroinnista vastasi Antti Heikkinen. Bändissä soittavat Rane Rautiainen (laulu), Otto J (kitara ja taustalaulu), Hässi (kitara ja taustalaulu), Pectus (basso ja taustalaulu) ja T. Müller (rummut ja taustalaulu).
Rane Rautiainen & Paha Kaksonen:
Rane: laulu
Otto J: kitara ja taustalaulu
Hässi: kitara ja taustalaulu
Pectus: basso ja taustalaulu
T. Müller: rummut ja taustalaulu
