Joensuulaismuusikko Janne Suhonen on julkaissut tänään uuden EP-levyn tuoreen Surmanajajat-yhtyeensä kanssa, ja julkaisu esittelee artistista entistä rosoisemman puolen. Vuosi sitten ilmestyneen sooloalbumin huolellinen hionta on vaihtunut nyt spontaaniin ja suoraviivaiseen rock-ilmaisuun, joka taltioitiin ennätysajassa. Tänään 20.11.2025 julkaistu kokonaisuus kantaa nimeä Janne Suhonen & Surmanajajat, ja se tarjoilee kuulijoille neljä kappaletta tiukkaa kitaravetoista musiikkia.
Uusi julkaisu edustaa mielenkiintoista suunnanmuutosta artistin tuotannossa, sillä se eroaa merkittävästi aiemmasta työskentelytavasta. Suhosen edellinen pitkäsoitto, syksyllä 2024 ilmestynyt Pahan tytön CV, oli pitkän ja hartaan prosessin tulos, jota rakennettiin studiossa useamman vuoden ajan. Nyt julkaistu EP on puolestaan syntynyt täysin päinvastaisella filosofialla, sillä yhtye halusi taltioida hetken energian ja soittamisen ilon mahdollisimman autenttisesti ilman turhaa viilaamista. Äänitykset hoidettiin parissa päivässä purkkiin, mikä kuuluu lopputuloksessa raikkaana ja elävänä soundimaailmana, jossa ei ole sorruttu ylituotantoon tai loputtomiin päällekkäisäänityksiin.
Päätös nopeasta studiorykäisystä ei kuitenkaan tarkoita huolimattomuutta, vaan se oli tietoinen taiteellinen valinta kokeneilta muusikoilta. Suhonen ja hänen uusi yhtyeensä halusivat tavoittaa sen saman energian, joka syntyy treenikämpällä ja keikkalavoilla, kun bändi soittaa tiukasti yhteen ilman klikkiraitoja tai loputonta editointia. Kappaleet kuten ”Korppi ja shamaani” sekä ”Valasratsastaja” hyötyvät tästä lähestymistavasta, sillä niiden dynamiikka pääsee oikeuksiinsa nimenomaan orgaanisena ryhmäsuorituksena. Heikki Marttilan äänittämä ja miksaama kokonaisuus onkin kunnianosoitus perinteiselle rock-musiikin tekotavalle, jossa soittajien välinen kemia on tärkeämpää kuin tekninen täydellisyys.
Surmanajajat-yhtyeen taustalla vankkaa kokemusta ja näkemystä
Janne Suhonen ei ole suinkaan ainoa tekijä tässä projektissa, vaan Surmanajajat-nimen alla operoi ryhmä, jolla on selkeä yhteinen visio musiikin suunnasta. Yhtyeen kokoonpano on hitsautunut yhteen nopeasti, ja jokainen jäsen tuo mukanaan oman persoonallisen panoksensa bändin kokonaissoundiin. Kitaristi Jukka Hyrkäs ja basisti Markku J Sivonen luovat yhdessä rumpali Miika Räätärin kanssa vankan pohjan, jonka päälle Suhosen laulu ja kitarointi rakentuvat luontevasti. Yhtyeen perustaminen keväällä 2025 oli luonnollinen jatkumo Suhosen aiemmalle toiminnalle, mutta se toi mukanaan uudenlaista ryhmädynamiikkaa, jota sooloartistina toimiminen ei välttämättä aina mahdollista.
Suhonen itse tunnetaan pitkän linjan tekijänä, jonka musiikillinen historia ulottuu kauas Joensuun rock-historiaan ja sen kulttimainetta nauttiviin kokoonpanoihin. Hänet muistetaan muun muassa vaikutuksestaan yhtyeissä kuten Mana Mana, Haamurakastaja ja Kosmonauts, jotka ovat kaikki jättäneet oman jälkensä suomalaiseen vaihtoehtorockiin. Erityisesti Mana Manan perintö ja sen tummanpuhuva estetiikka ovat asioita, jotka usein liitetään Suhosen nimeen, vaikka mies onkin urallaan kokeillut monenlaisia tyylejä. Pahan tytön CV -albumilla kuultiin kaikuja niin ”outorockista”, indie-vaikutteista kuin perinteisemmästä suomirockista, ja sama ennakkoluuloton asenne kuuluu myös uudella EP:llä.
Musiikillisesti Janne Suhonen & Surmanajajat -EP jatkaa kitaravetoisella linjalla, mutta tuo siihen mukaan aiempaa suoraviivaisempaa ja ehkä jopa punk-henkisempää otetta. Kappaleet kuten ”Pieni lintu” ja nimibiisi ”Surmanajaja” esittelevät yhtyeen, joka ei pelkää säröä tai rosoa, mutta joka osaa silti kietoa kuulijan tarinankerronnan pauloihin. Suhosen sanoitukset ovat aina olleet keskeisessä osassa hänen tuotantoaan, ja tälläkin kertaa kuulija pääsee sukeltamaan maailmoihin, joissa arkirealismi kohtaa mystiikan ja melankolian. Sanoitusten ja sovitusten liitto on saumaton, mikä kertoo siitä, että vaikka levy tehtiin nopeasti, biisimateriaali on ollut vahvaa ja loppuun asti mietittyä.
Jack Badfinger Club kokoaa rockin ystävät yhteen
EP:n julkaisua juhlitaan asianmukaisin menoin, sillä yhtye suuntaa välittömästi pienimuotoiselle mutta sitäkin intensiivisemmälle kiertueelle. ”Jack Badfinger Club” -nimeä kantava yhteiskiertue vie yhtyeen Tampereelle ja Helsinkiin, ja se tarjoaa yleisölle mahdollisuuden kokea uusi materiaali tuoreeltaan live-tilanteessa. Kiertueen konsepti on ihailtavan yhteisöllinen, sillä mukana on muitakin mielenkiintoisia nimiä kotimaisen rockin ja punkin kentältä, mikä tekee illoista monipuolisia kattauksia kitaramusiikin ystäville. Tampereen Vastavirtaklubi ja Helsingin Playhouse Bar ovat juuri oikeanlaisia, intiimejä ja tunnelmallisia paikkoja tällaiselle musiikille, joka elää ja hengittää yleisön reaktioista.
Kiertuekumppaneina nähdään yhtyeet Bad Valentines ja The Pull My Fingers, jotka molemmat tuovat iltaan omanlaisensa mausteen ja varmistavat tunnelman kattoon. The Pull My Fingers on todellinen pirkanmaalainen ”superbändi”, jonka jäsenistöstä löytyy kokemusta sellaisista legendaarisista orkestereista kuin Kumikameli, Eläkeläiset, The Nightingales ja Pojat. Heidän musiikissaan kuuluvat vaikutteet niin 60-luvun melodisesta rockista (Byrds, Kinks) kuin punkin ja progenkin maailmoista, ja yhtye on kerännyt mainetta tiukkana live-esiintyjänä. Bad Valentines puolestaan edustaa helsinkiläistä osaamista ja kumartaa syvään 70-luvun glam rockin ja punkin pioneereille, tuoden lavalle ripauksen vaaran tuntua ja rock’n’rollin alkuvoimaa.
Yhteiskiertue on osoitus siitä, että suomalainen rock-kenttä elää vahvana myös valtavirran ulkopuolella, ja muusikoiden välinen yhteistyö on voimissaan. Tampereen keikka Vastavirtaklubilla 21.11. on erityinen tapaus, sillä Pispalan sydämessä sijaitseva ”Vastavirta” on tunnettu punk-kulttuurin kehtona ja paikkana, jossa musiikki otetaan vakavasti mutta ei ryppyotsaisesti. Seuraavana päivänä 22.11. karavaani siirtyy Helsingin Vallilaan, Playhouse Bariin, joka on noussut nopeasti yhdeksi pääkaupungin kiinnostavimmista live-musiikin näyttämöistä. Helsingin keikalla kattaukseen liittyy myös Black Mambo, joka tuo iltaan omat soulpunk-, ska- ja reggae-vivahteensa, laajentaen musiikillista palettia entisestään.
Musiikki on parasta tuoreena ja livenä
Janne Suhonen & Surmanajajat on bändi, joka selvästi nauttii tekemisen vapaudesta ja siitä, ettei musiikkia tarvitse puristaa liian tiukkaan muottiin. Uusi EP on osoitus siitä, että joskus vähemmän on enemmän, ja että spontaanius voi synnyttää jotain, mitä kuukausien studiossa hinkkaaminen ei koskaan tavoita. Neljän kappaleen kokonaisuus on tiivis paketti, joka jättää kuulijan nälkäiseksi ja haluamaan lisää, mikä onkin usein hyvän EP:n merkki. On virkistävää nähdä artisteja, jotka uskaltavat luottaa omaan intuitioonsa ja julkaista materiaalia silloin kun se on tuoreimmillaan, eikä vasta vuosien päästä.
Yleisölle tämä viikonloppu tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä, miten uudet kappaleet kuten ”Valasratsastaja” ja ”Pieni lintu” taipuvat live-muotoon ja miten bändin yhteissoitto rullaa keikkalavalla. Jack Badfinger Club on konseptina tervetullut lisä syksyn keikkatarjontaan, ja se muistuttaa meitä siitä, että elävä musiikki on parhaimmillaan silloin, kun se on jaettu kokemus samanhenkisten ihmisten kanssa. Janne Suhonen on jälleen kerran todistanut olevansa muusikko, joka ei jää polkemaan paikalleen, vaan etsii jatkuvasti uusia tapoja ilmaista itseään, oli kyse sitten pitkään kypsytellystä soololevystä tai hetken huumassa syntyneestä bändilevytyksestä.
Tulevaisuus näyttää valoisalta tälle uudelle kokoonpanolle, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin Surmanajajien matka tästä jatkuu. EP:n julkaisu ja sitä seuraavat keikat ovat vasta alkua, ja bändin sisäinen kemia viittaa siihen, että lisää materiaalia saattaa olla luvassa nopeammin kuin arvaammekaan. Sitä odotellessa kannattaa ottaa haltuun nyt julkaistu EP ja suunnata keikoille aistimaan tunnelmaa, sillä tämä bändi on parhaimmillaan juuri siellä missä vahvistimet hehkuvat ja hiki virtaa.
Uuden EP:n kappalelistaus
- Korppi ja shamaani (ISRC: FIHMZ2500001) – Avausraita, joka johdattelee kuulijan levyn mystiseen tunnelmaan.
- Pieni lintu (ISRC: FIHMZ2500002) – Melodisempaa ja kenties herkempaa puolta esittelevä kappale.
- Surmanajaja (ISRC: FIHMZ2500003) – Levyn nimikkobiisi, joka tarjoilee vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
- Valasratsastaja (ISRC: FIHMZ2500004) – Päätösraita, joka sitoo kokonaisuuden yhteen eeppisemmällä otteellaan.
Janne Suhonen & Surmanajajat:
Janne Suhonen: Laulu ja kitara
Jukka Hyrkäs: kitara ja laulu
Markku J Sivonen: Basso
Miika Räätäri: Rummut ja laulu
