Tamperelainen Magnetar jatkaa synthwaven ja modernin metallin yhteentörmäyksen tutkimista uudella ”The Fading” -singlellään. Kappale rakentaa suuren, elokuvallisen äänimaiseman, mutta sen ytimessä sykkii helposti lähestyttävä ja suoraviivaisesti etenevä metallikappale. Julkaisu ilmestyi elokuun alussa, vain muutama kuukausi yhtyeen ensimmäisen ”Product Zero” -singlen jälkeen.
Magnetar muodostuu tuottaja ja instrumentalisti Panu Lehtoniemestä sekä laulaja ja sanoittaja Juha Tretjakovista. Kaksikko tekee musiikkia itsenäisesti sävellyksestä valmiiseen masteriin, joten lopputulos ei kulje ulkopuolisten tuottajien tai levy-yhtiöiden suodattimien läpi. Sama omavarainen ote näkyy myös yhtyeen visuaalisessa ilmeessä, jonka rakentamisesta muusikot vastaavat itse.
Toinen askel
”The Fading” on Magnetarin toinen virallinen single ja samalla seuraava osa nopeasti käynnistyneessä julkaisuketjussa. Yhtye esitteli tyylinsä toukokuussa julkaistulla ”Product Zero” -debyytillä, jolla moderni metallituotanto kohtasi elektroniset kerrokset ja elokuvalliset tunnelmat. Uusi kappale ei hylkää tätä perustaa, mutta se näyttää siitä melodisemman ja tunnetasoltaan avoimemman puolen.
Kappale alkaa elektronisen musiikin maailmaan viittaavalla ilmapiirillä, jonka ympärille raskaat kitarat vähitellen asettuvat. Synthwave ei jää vain taustakoristeeksi, vaan syntetisaattorit osallistuvat melodioiden, tunnelman ja liikkeen rakentamiseen. Metalliosuudet puolestaan tuovat kokonaisuuteen painoa, jota tasapainottavat ilmava laulu ja selvästi hahmottuva kertosäe.
Magnetar tavoittelee soundia, joka voi toimia yhtä aikaa metallisoittolistalla, rockradiossa ja elektronisen musiikin kuuntelijan kuulokkeissa. ”The Fading” ei kuitenkaan kuulosta varovaiselta kompromissilta, jossa tyylien terävimmät kulmat olisi hiottu pois. Kappale luottaa suuriin kontrasteihin, sillä kiiltävien syntetisaattorien rinnalla kuullaan raskaita riffejä ja vahvasti eteenpäin puskevaa rytmiikkaa.
Vieraana Olli Tasala
Kappaleella vierailee kitaristi ja musiikintekijä Olli Tasala, joka tunnetaan erityisesti Every Green In May -projektista. Tasala soittaa ”The Fadingin” kitarasoolon, joka nousee kappaleen loppupuolella hetkeksi muun sovituksen etualalle. Vierailu sopii kokonaisuuteen luontevasti, koska myös Every Green In Mayn musiikissa on kuultu rockia, ohjelmoituja elementtejä ja elokuvallisia vaikutteita.
Tasalan soitto ei muuta singleä perinteiseksi kitarasankarikappaleeksi, vaikka soolossa onkin selvästi teknistä näyttävyyttä. Osuus jatkaa kappaleen melodista tarinaa ja vahvistaa sen vähitellen kasvavaa tunnetta. Kitarasoolo toimii enemmän huipennuksena kuin irrallisena numerona, mikä tukee Magnetarin tarkasti rakennettua tuotantotapaa.
Every Green In May on liikkunut vuosien aikana rockin, elektronisen tuotannon ja soundtrack-henkisten maisemien välillä. Tasalan mukanaolo yhdistääkin kaksi projektia, joille tyylirajat eivät ole ehdottomia vaan käyttökelpoisia rakennusosia. Vierailu tuo julkaisuun myös kiinnostavan yhteyden suomalaiseen riippumattomaan musiikkikenttään, jossa tekijät työskentelevät usein useiden tyylien ja kokoonpanojen parissa.
Luopumisen jäljet
”The Fading” käsittelee luopumista, muutoksen hyväksymistä ja elämässä eteenpäin kulkemista. Aihe ei näyttäydy kappaleessa yhtenä selkeänä tapahtumana, vaan enemmän hitaasti muuttuvana tunnetilana. Nimi viittaa johonkin vähitellen katoavaan, mutta samalla se jättää avoimeksi sen, onko häviäminen menetys vai välttämätön alku uudelle vaiheelle.
Juha Tretjakovin laulussa on voimaa, mutta tulkinta ei perustu jatkuvaan hyökkäävyyteen. Säkeistöissä ääni liikkuu lähempänä kuulijaa, kun taas kertosäkeessä ilmaisu avautuu leveämmäksi ja kohottaa kappaleen suurempaan mittakaavaan. Vaihtelu antaa sanoituksille tilaa ja estää raskasta tuotantoa peittämästä tarinan inhimillistä puolta.
Tretjakov tunnetaan myös progressiivista metallia soittavasta Pressure Pointsista, joka perustettiin Heinolassa jo vuonna 2004. Yhtyeen musiikissa ovat yhdistyneet melodiset laululinjat, progressiiviset rakenteet ja metallin eri alalajit, joten monikerroksiset sovitukset ovat laulajalle ennestään tuttua aluetta. Magnetarissa ilmaisu on tiiviimpää ja elektronisempaa, mutta melodisen metallin tausta kuuluu edelleen tavassa, jolla laulu kannattelee kokonaisuutta.
Oma tuotanto
Magnetar tekee kappaleensa alusta loppuun itse. Lehtoniemi ja Tretjakov vastaavat säveltämisestä, minkä lisäksi Tretjakov kirjoittaa sanoitukset ja Lehtoniemi huolehtii sovituksesta, tuotannosta, miksauksesta sekä masteroinnista. Menetelmä antaa kaksikolle mahdollisuuden viimeistellä kappaleet yhden näkemyksen mukaisesti ilman jatkuvia siirtymiä eri työryhmien välillä.
Itsenäinen tuotanto ei nykyisessä musiikkimaailmassa ole poikkeus, mutta koko ketjun pitäminen kahden tekijän käsissä on silti kunnianhimoinen ratkaisu. Sävellysten lisäksi kaksikon täytyy hallita äänittäminen, ohjelmointi, soundien suunnittelu ja julkaisukelpoisen kokonaisuuden tekninen viimeistely. Myös kansitaide ja muu visuaalinen materiaali syntyvät yhtyeen omassa piirissä, sillä ”The Fadingin” kannesta vastaa Tretjakov.
Omavaraisuus auttaa Magnetaria rakentamaan tunnistettavaa identiteettiä jo uran alkuvaiheessa. Yhtyeen julkaisuissa musiikki, kuvat ja muu visuaalinen sisältö voivat seurata samaa tunnelmaa ilman, että jokainen osa muodostuu eri tekijän tulkinnaksi. Ratkaisu lisää työmäärää, mutta samalla se antaa pienelle kokoonpanolle huomattavan suuren päätösvallan.
Metallia neonvalossa
Magnetarin musiikissa synthwave tarkoittaa enemmän kuin 1980-luvun estetiikkaan viittaavia syntetisaattoriääniä. Retrofuturistiset kerrokset muodostavat ympäristön, jossa modernit kitarat, ohjelmoidut elementit ja melodinen laulu voivat liikkua. Lopputulos ei tavoittele vanhan aikakauden tarkkaa jäljitelmää, vaan käyttää tuttua väripalettia nykyisen metallituotannon sisällä.
Yhtye mainitsee vertailukohdiksi muun muassa Nothing Moren, Bad Omensin ja Dayseekerin kaltaisia nimiä. Samankaltaisuuksia löytyy suurista kertosäkeistä, elektronisten elementtien käytöstä ja tavasta yhdistää raskaus helposti avautuviin melodioihin. Magnetar pyrkii silti rakentamaan oman kulmansa tuomalla synthwave-vaikutteet tavallista selvemmin kappaleen keskeiseksi osaksi.
”The Fading” voi kiinnostaa kuulijaa, joka pitää modernista vaihtoehtometallista mutta kaipaa sen rinnalle tavallista enemmän tilaa ja elokuvallista liikettä. Se voi löytää yleisöä myös synthwaven puolelta, vaikka kitara- ja rumpusoundit ovat huomattavasti raskaampia kuin elektronisen genren perinteisissä julkaisuissa. Kappaleen vahvin ominaisuus on juuri siinä, ettei kumpikaan tyyli joudu kokonaan väistymään toisen tieltä.
Tampereelta maailmalle
Magnetar perustettiin Tampereella vuonna 2025, joten projekti on ehtinyt toimia vasta suhteellisen lyhyen ajan. Ensimmäinen single julkaistiin toukokuussa 2026 ja toinen seurasi jo elokuussa, mikä kertoo kaksikon tavoittelemasta tasaisesta julkaisutahdista. Yhtye rakentaa katalogiaan vaiheittain sen sijaan, että se olisi aloittanut toimintansa kokonaisella albumilla.
Singlepainotteinen eteneminen sopii nykyiseen kuuntelukulttuuriin, jossa uudet kappaleet löytävät yleisönsä usein suoratoistopalveluiden, videoiden ja soittolistojen kautta. Jokainen julkaisu voi samalla esitellä hieman erilaisen puolen yhtyeestä, vaikka tunnistettava perussoundi säilyy. Magnetarin tavoitteena on kasvattaa yleisöä erityisesti kansainvälisillä vaihtoehtometallin, vaihtoehtorockin ja elektronisen musiikin soittolistoilla.
Tampere tarjoaa raskaalle musiikille luontevan lähtöpisteen, mutta Magnetarin katse ei vaikuta pysähtyvän kotikaupunkiin. Englanninkieliset sanoitukset, kansainvälisesti tunnistettava tuotanto ja visuaalisesti vahva tyyli tukevat pyrkimystä tavoittaa kuulijoita Suomen ulkopuolelta. Yhtyeen nimi, neonhenkinen kuvasto ja elektroninen metallisoundi muodostavat paketin, jonka perusidea välittyy ilman pitkiä esittelyjä.
Seuraava vaihe
”The Fading” vahvistaa kuvaa Magnetarista projektina, joka rakentaa kappaleensa huolellisesti mutta etenee julkaisujen kanssa ripeästi. Debyyttisingle loi tyylillisen perustan, kun taas toinen julkaisu tuo enemmän tunnetta, vierailijan ja laajemman melodisen kaaren. Kahden kappaleen perusteella yhtyeen keskeisiä piirteitä ovat suuri tuotanto, synthwave-kerrokset ja suoraviivaisen raskaat mutta helposti tarttuvat sävellykset.
Uuden singlen tärkeimmät tiedot ovat:
- Kappaleen nimi on ”The Fading”.
- Julkaisija on Tampereella perustettu Magnetar.
- Kappaleella vierailee soolokitaristi Olli Tasala.
- Sävellyksestä vastaavat Panu Lehtoniemi ja Juha Tretjakov.
- Sanoituksen on kirjoittanut Juha Tretjakov.
- Sovituksesta, tuotannosta, miksauksesta ja masteroinnista vastaa Panu Lehtoniemi.
- Singlen kannen on tehnyt Juha Tretjakov.
- Julkaisun ISRC-tunnus on QT6EE2685468.
Magnetarin tuleva suunta riippuu siitä, millaisia sävyjä kaksikko haluaa synthwaven ja metallin rajapinnasta seuraavaksi nostaa. ”The Fading” osoittaa, että yhtye pystyy rakentamaan raskaan kappaleen ilman jatkuvaa aggressiivisuutta ja elektronisen kappaleen ilman metalliosuuksien pehmentämistä. Samalla julkaisu jättää tilaa sekä suuremmille kertosäkeille että kokeellisemmille ratkaisuille.
Yhtyeen tähänastinen tahti antaa odottaa, ettei seuraavaa askelta tarvitse odottaa vuosia. Magnetar on ilmoittanut pyrkivänsä julkaisemaan musiikkia säännöllisesti, kehittämään visuaalista identiteettiään ja kasvattamaan kansainvälistä kuulijakuntaansa. ”The Fading” toimii tässä suunnitelmassa sekä itsenäisenä kappaleena että merkkinä siitä, millaiseksi yhtyeen oma maailma on vähitellen muodostumassa.
