Ranskalais-suomalainen vaihtoehtosurfrock-yhtye The Nearlies on julkaissut kolmannen albuminsa No Luck Yet. Pays de Gexissä Ranskassa toimiva yhtye jatkaa levyllä omaa linjaansa, jossa vanhan koulukunnan rock, surf-henkinen kitarointi, melodinen laulu ja hieman haamumainen tunnelma kulkevat samaa tietä. Uusi albumi on seitsemän kappaleen kokonaisuus, jonka ytimessä soi yhtyeen itse käyttämä termi “Ghost Rock”.
No Luck Yet on yhtyeelle myös uuden vaiheen merkki. The Nearlies on rakentanut aiemmat levynsä kaikuisan kitarasoundin, basson, laulun ja juurevan rumpusoiton varaan, mutta nyt mukana on nykyisen kokoonpanon psykedeelinen jazz-saksofoni. Se tuo musiikkiin aiempaa ilmavamman ja arvaamattomamman kerroksen, vaikka yhtyeen tunnistettava perusvire pysyy edelleen vahvana.
Albumin on tuottanut Rob Carson. Levyn vierailijoina kuullaan Sebastian Volcoa, joka tunnetaan muun muassa Gotan Projectista, sekä Hank Soonhilliä. Valokuvista vastaa Kamilletee Gm.
Seitsemän kappaleen matka
No Luck Yet sisältää seitsemän kappaletta: Amphicar Ride, Siren, Heaven Sent Hell Bound, Nowheresville, Superstar, Viva Las Vegas ja nimikappale No Luck Yet. Kokonaisuus liikkuu yhtyeen tiedotteen perusteella kosmisempien aiheiden äärellä, mutta musiikillisesti se nojaa vahvasti The Nearliesin tuttuun estetiikkaan. Kaikuisa kitara vie ajatuksia 1960- ja 1970-lukujen surf- ja rockperinteeseen, mutta sovituksissa on myös myöhempien vuosikymmenten vaihtoehtorockin kulmikkuutta.
Yhtye ei hae uudella albumilla suurta suunnanmuutosta, vaan ennemmin tarkentaa omaa kieltään. Soundi tuntuu rakentuvan ajatukselle, jossa vanhat elementit asetetaan uuteen järjestykseen. Saksofonin rooli tekee kokonaisuudesta aiempaa elokuvallisemman, ja se antaa kappaleille tilaa hengittää ilman, että bändin suoraviivainen rockenergia katoaa.
Viva Las Vegas erottuu kappalelistasta myös tekijätietojensa puolesta. Kaikki muut albumin sävellykset ovat Jarmo Kortesmaan käsialaa ja sanoitukset Hanna Kortesmaan kirjoittamia, mutta Viva Las Vegas on Doc Pomusin ja Mort Shumanin sävellys ja sanoitus. Se istuu kokonaisuuteen luontevasti, koska The Nearliesin musiikissa on aina ollut tiettyä elokuvallista nostalgian ja oudon hohteen yhdistelmää.
Ghost rock elää Ranskassa
The Nearlies perustettiin vuonna 2008 Ranskassa kahden suomalaisen muusikon, Jarmo ja Hanna Kortesmaan, ympärille. Yhtyeen tarina on kasvanut hiljalleen omanlaisekseen, eikä se ole koskaan vaikuttanut kiireiseltä trendien perässä juoksemiselta. Ensimmäinen albumi Ghostrock julkaistiin vuonna 2020, ja toinen albumi Fresh Memories seurasi vuonna 2023.
Bandcampissa yhtye kuvaa taustaansa humoristisesti ja kertoo syntyneensä Ranskassa noin 15 vuotta sitten. Julkisissa esittelyissä yhtye on liitetty vaihtoehtorockiin, surf rockiin, roots-vaikutteisiin ja blues rockiin. Musiikissa on silti enemmän tunnelmaa kuin tyylipuhtautta, ja juuri se tekee The Nearliesistä helposti tunnistettavan.
Ghost rock ei kuulosta tässä yhteydessä pelkältä markkinointitermiltä. Se kuvaa hyvin yhtyeen maailmaa, jossa rautalankamainen kitara voi olla yhtä aikaa lämmin, haikea ja hieman kummitteleva. Laulu pysyy melodisena, mutta kappaleiden sisällä on särmää, jonka ansiosta musiikki ei muutu pelkäksi retroharjoitukseksi.
Uusi kokoonpano avaa soundia
The Nearliesin nykyisessä kokoonpanossa laulusta ja bassosta vastaa Hanna Kortesmaa. Jarmo Kortesmaa soittaa kitaraa, Emmanuel Saget tuo mukaan saksofonin ja taustalaulut, ja Philippe Lachaise vastaa rummuista sekä taustalauluista. Tällä kokoonpanolla yhtye tuntuu hakevan aiempaa leveämpää ilmaisua, jossa jokaisella soittimella on selkeä paikka.
Saksofoni on albumin kiinnostavimpia uusia värejä. Se ei muuta yhtyettä jazzbändiksi, mutta se antaa kappaleille uudenlaista tilaa ja levottomuutta. Kun kaikuisa kitara ja saksofoni keskustelevat, The Nearliesin soundi saa lähes unenomaisen sävyn.
Yhtyeen biografiassa korostuvat melodinen rikkaus ja erottuva dynamiikka. Ne eivät ole tyhjiä sanoja, sillä The Nearliesin vahvuus on ollut alusta asti tunnelmien rakentamisessa. Uusi albumi vaikuttaa jatkavan samaa ajattelua, mutta tiiviimmässä ja suoremmassa muodossa.
Vanha koulu kohtaa avaruuden
The Nearliesin musiikissa kuuluu 1960- ja 1970-lukujen rockin perintö, mutta No Luck Yet ei jää pelkäksi menneiden aikojen kuvastoksi. Kitaroiden kaiut, rytmien maanläheisyys ja sanoitusten kosmiset aiheet muodostavat kontrastin, joka pitää kokonaisuuden liikkeessä. Albumin nimi vihjaa epäonneen, mutta musiikin perusteella yhtye ei tunnu jäävän sen alle.
Tiedotteen mukaan sanoitukset käsittelevät laajempia, kosmisia teemoja. Se sopii hyvin yhtyeelle, jonka kappaleissa on usein ollut sekä maanläheinen että hieman epätodellinen taso. The Nearlies ei pyri selittämään kaikkea puhki, vaan antaa tunnelman kuljettaa kuulijaa kappaleesta toiseen.
Tällainen lähestymistapa toimii erityisesti nykyisessä musiikkiympäristössä, jossa moni julkaisu katoaa nopeasti algoritmien virtaan. No Luck Yet on albumikokonaisuus, joka kutsuu kuuntelemaan useamman kappaleen kerralla. Se antaa bändille mahdollisuuden rakentaa maailmaa, ei vain yksittäisiä singlejä.
Albumin julkaisu jatkaa aktiivista kautta
The Nearliesin viime vuodet ovat olleet julkaisujen osalta aktiivisia. Fresh Memories ilmestyi vuonna 2023, ja yhtyeeltä on julkaistu Bandcampin mukaan sen jälkeen myös yksittäisiä julkaisuja, kuten Nowheresville ja Superstar. No Luck Yet näkyy yhtyeen Bandcamp-diskografiassa toukokuun 2026 albumijulkaisuna.
Yhtyeen musiikkia voi kuunnella eri suoratoistopalveluissa, kuten Spotifyssa, Apple Musicissa, Deezerissä, Tidalissa ja YouTube Musicissa. Bandcamp-sivulla yhtyeen julkaisut muodostavat selkeän jatkumon, jossa Ghostrock, Fresh Memories ja No Luck Yet hahmottuvat saman tarinan eri luvuiksi. Tämä on hyvä lähtökohta myös uusille kuulijoille, jotka löytävät yhtyeen vasta tuoreimman albumin kautta.
The Nearlies ei ole suomalaisessa musiikkikentässä kaikkein tavanomaisin tapaus. Se on Ranskassa toimiva yhtye, jonka juuret ovat suomalaisissa muusikoissa, mutta jonka ilmaisu liikkuu kansainvälisessä vaihtoehtorockin ja surf-vaikutteisen kitaramusiikin maisemassa. Juuri tämä tekee siitä kiinnostavan lisän kotimaisen musiikin laajempaan tarinaan.
Kuuntelijan tarttumapinnat
Uudella albumilla on monta kulmaa, joista kuulija voi lähestyä The Nearliesiä. Yksi voi tarttua surf-kitaroihin, toinen melankoliseen tunnelmaan ja kolmas saksofonin tuomaan uuteen väriin. Yhtye onnistuu pitämään kokonaisuuden kevyesti vinksahtaneena, mutta silti helposti lähestyttävänä.
Albumin seitsemän kappaleen mitta tekee siitä tiiviin kuuntelukokemuksen. Se ei venytä ideoita liikaa, vaan antaa jokaiselle kappaleelle oman tehtävänsä. Samalla se jättää tilaa kuuntelijan omille mielikuville, mikä on The Nearliesin musiikissa olennainen osa viehätystä.
Loppupuolella albumista kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti näihin asioihin:
- Kaikuisa kitarasoundi yhdistää surf rockin, vaihtoehtorockin ja vanhan rockperinteen.
- Saksofoni tuo kappaleisiin psykedeelistä ja jazz-henkistä väriä.
- Hanna Kortesmaan laulu ja sanoitukset pitävät kokonaisuuden melodisena ja tarinallisena.
- Rob Carsonin tuotanto tukee yhtyeen suoraviivaisempaa, mutta edelleen tunnelmallista ilmaisua.
- No Luck Yet jatkaa luontevasti Ghostrockin ja Fresh Memoriesin viitoittamaa linjaa.
The Nearlies kulkee omaa tietään
No Luck Yet vahvistaa kuvaa yhtyeestä, joka ei asetu kovin siististi yhden genren alle. The Nearlies on yhtä aikaa surf rockia, vaihtoehtorockia, roots-henkistä kitaramusiikkia ja hieman unista haamurockia. Se on yhdistelmä, joka voisi paperilla kuulostaa hajanaiselta, mutta yhtyeen käsissä siitä syntyy ehjä ja persoonallinen kokonaisuus.
Albumin vahvuus on sen omaäänisyydessä. The Nearlies ei yritä kuulostaa tämän hetken suurimmilta indie- tai rocknimiltä, vaan rakentaa omaa maisemaansa pienistä, tunnistettavista elementeistä. Tässä maisemassa kaiku jää soimaan, basso kuljettaa kappaleita vakaasti, rummut pitävät suunnan ja saksofoni avaa oven hieman oudompaan huoneeseen.
Ranskalais-suomalaisen yhtyeen kolmas albumi on siksi enemmän kuin uusi julkaisu diskografiassa. Se on osoitus bändistä, joka jatkaa oman visionsa hiomista rauhassa ja määrätietoisesti. No Luck Yet ei ehkä lupaa onnea nimessään, mutta se tarjoaa kuulijalle selvästi omanlaisensa matkan.
