Iisalmelaisen melodista death/doomia soittavan Serpent Godin matka on ollut yhtä vääjäämätön kuin pimeyden hiipiminen. Yhtye, joka syntyi Se, josta ei puhuta -yhtyeen sävellystyön ”ylivuotona”, on kasvanut vahvoista juuristaan omaksi uhkaavaksi organismikseen. Tänään julkaistu single ’keyhole’ on jo neljäs makupala tulevalta debyyttialbumilta Denial, joka ilmestyy lokakuun 10. päivä Inverse Recordsin kautta. Single kuvastaa bändin ytimessä olevaa melankoliaa ja toivottomuutta, antaen kuulijalle väläyksen synkän ja kauniin musiikin kokonaisuudesta. Uusi kappale on rauhallisimpia levyn biisejä, mutta syvästi tunteellinen. Se, Josta Ei Puhuta -yhtyeen jäsenten luovuuden ylivuotona syntynyt bändi onkin löytänyt täysin oman äänensä.
Tuleva albumi näyttää saavan kriitikoilta lämpimän vastaanoton, mikäli aiemmista singleistä on mitään pääteltävissä. Esimerkiksi heinäkuussa julkaistu single ’sermon’ keräsi kehuja ja luonnehdintoja, jotka viittasivat 90-luvun ruotsalaiseen death/doomiin. Raskas tuplabasari ja rituaalisen kuuloiset kuorot tekivät kappaleesta uhkaavan ja unenomaisen kokonaisuuden. Yhtyeen musiikissa kuuluu vahvasti post-rockin ja doomin elementit, joita on ripoteltu äärimetallin ytimen ympärille luomaan omaleimainen, hyhmäinen äänimaisema. Yhtyeen mukaan kappaleet ovat tarkoituksella pienellä alkukirjaimella kirjoitettu, mikä on symbolinen ele heitä kohtaan, jotka eivät odota suuria kirjaimia tai toivoa.
Debyyttialbumin kansitaiteesta vastaa taitelija Heidi Hyvärinen, ja se toimii täydellisenä visuaalisena jatkeena yhtyeen luomalle äänimaailmalle. Se, josta ei puhuta -yhtyeen basisti Juho-Pekka Lappalainen on myös ollut mukana Serpent Godin kappaleiden videoissa, kuten esimerkiksi ’keyhole’-lyriikkavideolla. Kokonaisuus on kuin samaa vahvaa juuristoa olevan puun uusi, haarautunut oksa, joka on löytänyt oman kasvusuuntansa. Yhtyeen jäsenet, Samu Männikkö (laulu, kitarat, koskettimet), Juho-Pekka Lappalainen (basso) ja Jimi Myöhänen (rummut), ovat onnistuneet luomaan jotakin, mikä tuntuu sekä tutulta että pelottavan uudenlaiselta. Albumi tulee olemaan epäilemättä tumma matka kohti unohdusta.
Matka ”denial”-albumin syvyyksiin
Vaikka yhtye onkin tuore, sen juuret ulottuvat aina vuoteen 2007, kun Samu Männikkö perusti Se, josta ei puhuta -yhtyeen. Tämä taustayhteys selittää yhtyeiden musiikillista sukulaisuutta, mutta myös Serpent Godin pyrkimyksen luoda jotain hitaampaa ja hyhmäisempää. Materiaali, joka oli liian hidasta ja synkkää emoyhtyeelle, oli aivan liian hyvää heitettäväksi pois. Syntyi uusi kanava, josta pääsi ulos materiaali, jolle ei ollut muuta paikkaa. Yhtyeen synkkä visio heijastuu paitsi musiikista, myös kansitaiteesta ja lyriikoista, jotka maalavat kuvan toivottomuudesta ja yksinäisyydestä.
- Toivottomuuden voi lähes maistaa.
- Pimeys tuudittaa meidät kaikki unohdukseen.
- Yksin kuoleminen itserakennettujen valtaistuinten takana.
Serpent Godin musiikki on sekoitus eri genrejä, jotka sulautuvat saumattomasti yhteen. Se on kuin hidastettu apokalypsi ja hautajaisjuhla samassa paketissa. Vaikka perusteet ovat äärimetallissa, vaikutteet post-rockista ja doomista tuovat esiin herkempää ja melodisempaa puolta. Yhtye onnistuu yhdistelemään brutaalisuutta ja kauneutta, luoden syvän emotionaalisen kokemuksen. Musiikki tuntuu kuin se olisi takorautainen naamio, joka on valettu tulikivestä ja jäähdytetty helvetintulessa. Albumi tarjoaa kappaleita, joissa on runsaasti erilaisia tunnelmia, mutta jotka kaikki pitävät yllä yhtyeen tunnistettavaa synkkää ilmapiiriä.
Albumi koostuu yhdeksästä kappaleesta, joista jokainen on oma luku tummassa tarinassa. Biisilista on johdonmukainen ja tuntuu etenevän luonnollisessa järjestyksessä. Albumin kappaleiden nimet ovat yksinkertaisia ja ilman suuria kirjaimia, kuten yhtyeen filosofiaan kuuluu. Jokainen kappale on kuin pieni askel kohti kokonaisvaltaista pimeyttä. Ensimmäinen single ’repent’ ja toinen ’oblivion’ ovat jo asettaneet perustan tälle doom-vetoiselle matkalle. Albumi onkin enemmän kuin kokoelma kappaleita, se on tarina, joka on tarkoitettu koettavaksi kokonaisuutena.
Kokoonpano:
Samu Männikkö – Laulu, kitarat ja koskettimet
Juho-Pekka Lappalainen – Basso
Jimi Myöhänen – Rummut
