Jyväskyläläinen äärimetalliyhtye Vanguardian on nostamassa panssarit pystyyn uutta albumiaan varten. Yhtye julkaisee debyyttipitkänsoittonsa III: Inhumanity 22. lokakuuta Inverse Recordsin kautta. Levy kertoo tarinan maailmasta, jossa teknologia ja tietoisuus törmäävät uhkaavalla tavalla, ja ihmiselämän merkityksellisyys joutuu kyseenalaisuuden valoon dystooppisissa maisemissa. Musiikillisesti yhtye ammentaa vaikutteita mustasta metallista, progesta, sludgesta sekä rock ’n’ rollin karheista reunoista. Siloteltua kauneutta tai koneellista kosketusta ei tässä tarinassa suosi; Vanguardian vetää kaikki langat omiin käsiinsä, tuottajana ja sovittajana.
Julkaisun lähestyessä yhtye on tarjonnut kuulijoille useita maistiaisia: Demolition Hour, Peripherals, Lost in Endeavour ja LI-2 XA-1 ovat kaikki jo tulleet julki ennen albumia. Viimeisin single Lost in Endeavour tuo esille yhtyeen laajemman, runollisemman puolen – kappale pohtii elämän ikuista tavoittelua, kuolemanpelkoa ja sitä, miten usein unohdamme elää hetkessä. Runneri perinteisten metallin elementtien – raskaat riffit, blast beatit ja synkkä tunnelma – kanssa on tasapainoiltu siten, että myös melodia ja ilmaisu kulkevat rinnakkain.
Albumin ennakkomyynti on jo käynnissä digipak-version muodossa ja fyysiset painokset kuten CD:t inverze-levykaupassa sekä Valikoidusti myös Levykauppa X:ssä ovat saatavilla ennakkotilauksella. Levy sisältää yhdeksän kappaletta, jotka kuljettavat kuuntelijan dystooppisesta avaruusmatkasta sisäisiin kamppailuihin ja tunteiden rajapinnoille. Nousukuntoinen Jyväskylän yhtye on herättänyt metallipiireissä déjà vün siitä, että tämä debyytti voi olla yksi vuoden puhutuimmista kotimaisista äärimetallijulkaisuista.
”Dead Space” – Singlen myötä syvenevät teemat
Viimeisin single Dead Space toimii levyn tiukan tematiikan porttina. Sen tarinassa androidi nimeltä LI-2 XA-1, joka on aiemmin saavuttanut tietoisuuden, lentää avaruudessa kohti asuttavaa planeettaa, tarkoituksenaan valloittaa se ihmiskunnan käyttöön. Kappale kuvaa yksinäisyyttä, matkaa kohti tuntematonta ja tunne-elämän ristiriitoja. Heleät puhtaat kitarat kohtaavat raivokkaat blast beatit ja analogisyntikat – monikerroksinen rakenne, jossa kontrastit työnnetään esiin. Lopulla vocal-osuudet kohoavat queenmaisiksi, antaen kappaleelle yli-inhimillisen, joskus jopa trajikoomisen ulottuvuuden.
Teksteissä Dead Space pohtii teknologiasta, identiteetistä ja siitä, miten tietoisuus muuttaa olion suhteen ”itsensä” ja ”toisten” rajaan. Kappaleen innoittajina yhtye mainitsee kirjailijoita kuten Arthur C. Clarke, fysiikan teoreetikko E. Schrödinger sekä kirjailija Dan Simmons – viitaten niin tieteiskirjallisuuden ideologioihin kuin filosofisiin eksistentiaalisiin kysymyksiin. Nämä lähteet yhdistyvät metallimusiikkiin tavalla, joka ei pehmennä sanomaa vaan korostaa ei-inhimillisiä reunaehtoja.
Eräs merkittävä piirre Dead Space-kappaleessa on sen dynamiikka: väkevät kohtaukset vaihtuvat hillitympiin osiin, kitaroiden ääni-ikkuna kapenee ja avartuu analogisyntetisaattorein, ja kitara-riffit sekä rummut vuorottelevat niin että kuulijalle syntyy tunne jatkuvasta liikkeestä eteenpäin – kohti epävarmaa horisonttia. Tämä tekee kappaleesta eräänlaisen matkan, jonka kohteena ei ole vain planeetta, vaan myös inhimillisyys itsessään.
Vanguardian on:
Markus Martinmäki – Laulu
Tino Jäntti – Rummut
Mikko Saviranta – Kitara
Sakari Soisalo – Basso
Äänimaailma, tuotanto ja yhtyeen visio
Vanguardian on nauhoittanut III: Inhumanity -albuminsa Jyväskylässä, Univaltakunta-studiossa, jossa yhtye myös toimii. Tämä studioympäristö on mahdollistanut rauhan ja vapauden kokeilla, hioa soundia ja hallita tuotannon eri osa-alueita tarkasti. Yhtye tuotti levyn itse, mikä näkyy sekä äänessä että tunnelmassa: sävyt ovat räjähtäviä, mutta mikään ei tunnu päälle liimatulta. Analogisyntikat, raaat rummut ja kitarasoinnut yhdistyvät tuotannossa täsmällisesti.
Miksaus ja masterointi on uskottu Jami Honkalalle, mikä lupaa balanssia ja ammattimaisuutta, vaikka musiikki itsessään rävähtelee äärilaidalla. Tekniikka ei siis toimi rajoitteena tai tekosyynä – päinvastoin se tukee taiteellista visiota, jossa yhdistyvät analoginen karheus ja nykyaikainen äänenlaatu. Kuuntelijalle jää tunne, että jokainen sävel, isku ja huokaus on sijoiteltu tarkoituksenmukaisesti.
Yhtyeen visio näkyy myös lyriikoissa ja kokonaisrakenteessa. Albumin tarina pitää sisällään skitsofreenisen androidin, teknologisen kehityksen uhkakuvia ja pohdintaa ihmiselämän merkityksellisyydestä maailmassa, joka on hallinnasta karkaavien järjestelmien ja koneiden peitossa. Vanguardian haluaa haastaa kuulijan kysymään: mitä tarkoittaa olla ihminen, kun tietoisuus voidaan simuloida tai pakottaa robottimaisiin muotteihin. Tämän vision eteneminen singlen kautta kappale kappaleelta luo ehyen mutta värikkään kudelman.
Johtopäätös
Vanguardianin III: Inhumanity näyttänee vielä astetta kovempana ja syvällisempänä versiona yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Albumi tarjoaa sekä musiikillista voimaa että filosofista painoa, jossa yhtye ei kaihda kysymyksiä vaan pyytää kuulijaa astumaan niiden äärelle. Dead Space singlenä toimii kuin silmä sukeltaen syvyyteen: se herättää, kuultaa ja jättää arvet. Levyä odotellessa on selvää, että Vanguardian on valmis jättämään jälkensä äärimetallin kentälle.
