(Aki Kaurismäki: Kuolleet lehdet, Kino Vaakuna)
Aki Kaurismäen elokuva Kuolleet lehdet sai melkoisesti julkisuutta jo ennen Suomen ensi-iltaansa, sillä se osallistui toukokuussa Cannes´n elokuvafestivaalien pääsarjaan ja voitti tuomariston palkinnon, jota pidetään festivaalien kolmanneksi arvostetuimpana.
Kuolleet lehdet kertoo alakuloisesta ja viinaanmenevästä hiekkapuhaltaja Holapasta, joka ajelehtii Helsingin rakennustyömaalta toiselle. Hänen ainoa kaverinsa on tangolaulajan urasta haaveileva trukkikuski Huotari, jolla alkoholinkäyttö pysyy paremmin hallinnassa.
Holapan ilottomaan elämään ilmaantuu valonpilkahdus, kun hän tapaa Ansan, jonka on nähnyt aikaisemmin ravintolassa, muttei tuolloin ole uskaltautunut juttusille. Ansaa on myös kohdeltu eri työpaikoilla kaltoin, mutta hän on säilyttänyt arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa.
Lupaavan tutustumisen jälkeen lemmenpolulle kasautuu esteitä. Tällä kertaa päähenkilön vastuksena ei ole lipevä kilpakosija, vaan oma luonteenheikkous, joka yllyttää tarttumaan pulloon. Lopulta Holappa joutuu panemaan vaihtoehdot puntariin ja tekemään ratkaisun.
Kaurismäki on kertonut, että Kuolleet lehdet on jatkoa hänen 1986-90 ilmestyneelle ”työläistrilogialleen” Varjoja paratiisissa, Ariel ja Tulitikkutehtaan tyttö.
Yhteydet eritoten ensin mainittuun ovat niin selvät, että elokuvia voi pitää sisarteoksina. Kirjoitin 1986 Varjoja paratiisista -elokuvasta, että ”päähenkilöt ymmärtävät viimein, että rakkaus on kuin tirisevä läskinpala elämän haaleassa hernekeitossa”, ja Kuolleista lehdistä voisi todeta kutakuinkin saman, tosin Ansa lienee ymmärtänyt asian jo aikaisemmin.
Ei siis mitään uutta, mutta tuskinpa sitä kukaan odottikaan. Joku voisi väittää, ettei Holapan kamppailua alkoholisminsa kanssa ole kuvattu totuudenmukaisesti. Ehkä ei olekaan, mutta Kaurismäki ei ole koskaan ollut mikään keittiörealisti: alkoholismi nostetaan esille, mutta se on pikemminkin esimerkki ja yhteinen metafora kaikista yksilön sisäisistä demoneista.
Tuttuun tapaansa Kaurismäki tarjoaa lakonista huumoria, elokuvaviitteitä ja lavean kattauksen musiikkia iskelmästä ja rokista klassiseen, bonuksena Maustetyttöjen teemaan sopiva lavaesitys ja Joseph Kosman säveltämä ikivihreä nimikappale. Sisätilat ja esineet loihtivat 1950-60-lukujen nostalgiaa nykyhetkeen, jota ilmentävät putkiradiosta kuuluvat uutiset Ukrainan sodasta.
Pääosien esittäjät Jussi Vatanen ja Alma Pöysti ovat hienovaraisin vivahtein rooliensa tasalla, ja Janne Hyytiäinen totisena Huotarina vastaa koomisista virityksistä.
Kuolleet lehdet on kauniisti kerrottu ihmisenkokoinen elokuva.
JP
