Jämsän Himoksella järjestetty Winterfest ei mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan. Tapahtuma, jonka oli tarkoitus tuoda yhteen musiikin ystäviä lumoavassa talvisessa maisemassa, kääntyi nopeasti kriitikoiden hampaissa ”katastrofifestivaaliksi”. Järjestäjä Kim Riuttamäki, 25, astuu nyt esiin myöntäen, että festivaalin toteutuksessa oli puutteita, jotka vaikuttivat merkittävästi kävijäkokemukseen.
Taustalla taloudellisia ongelmia
Riuttamäen mukaan ongelmat alkoivat jo perjantaina, kun aikataulutus ja järjestelyt pettivät. Säätila heitti lisähaastetta lauantain ohjelmistoon, mutta vakavin isku oli kotimaisten artistien, kuten Sannin, keikan peruuntuminen. Riuttamäki selittää, että kyse oli taloudellisista vaikeuksista, jotka estivät ennakkomaksun suorittamisen Sannille.
Festivaalin budjettia Riuttamäki ei pidä ongelmana, vaikka maksuvaikeudet tulivatkin esille. Hän korostaa, että festivaalin tulot muodostuvat pääasiassa ovilipunmyynnistä ja anniskelusta, mikä voi tuoda omat epävarmuutensa kassavirtaan.
Työvoiman suhteen järjestäjä myöntää virhearvion. Palkattujen työntekijöiden ja vapaaehtoisten suhde ei toiminut odotetulla tavalla, mikä näkyi muun muassa festivaaliporttien myöhästyneenä aukeamisena. Tämä heijastui suoraan festivaalikokemukseen, joka kärsi myös puutteellisista turvajärjestelyistä ja VIP-alueen alkeellisista olosuhteista.
Valituksia osallistujilta ja artisteilta
Vaikka Riuttamäki kertoo, että bajamajoja oli alueella viranomaisten määräyksiä enemmän, valituksia tuli liian pitkistä jonoista ja törkyisistä vessoista. Veden ja alkoholittomien juomien loppuminen herätti myös närkästystä, vaikka Riuttamäki kiistää väitteet veden puutteesta.
Esiintyjiltäkin Riuttamäki on saanut ristiriitaista palautetta. Osa oli tyytyväinen, kun taas toiset kritisoivat muun muassa sähkökatkoksia ja hitaita majoitusjärjestelyjä. Järjestäjä itse pohtii, että sosiaalisessa mediassa festivaali sai ehkä turhankin kovan kohtelun, vaikka myöntääkin, että moni asia olisi voinut sujua paremmin.
Riuttamäki pahoittelee tapahtuneita ja korostaa, ettei mikään mennyt tahallisesti pieleen. Kriittistä palautetta on tullut niin paikan päällä olleilta kuin muilta seuraajiltakin, ja joissakin tapauksissa palaute on ylittänyt kohtuuden rajat. Uhkaavat viestit ja liiallinen kritiikki saavat järjestäjän pohtimaan, missä kulkee järkevän palautteen raja.
Vaikka Winterfest 2024 ei sujunut suunnitellusti, Riuttamäki ottaa opikseen ja katsoo jo tulevaisuuteen, pohtien, miten vastaavat ongelmat voidaan välttää ja miten VIP-kokemusta voidaan parantaa. Festivaalin taloudellinen tulos ja kävijämäärät ovat vielä auki, mutta selvää on, että tämä vuosi jää järjestäjien ja kävijöiden mieleen monista syistä.
Vapaaehtoinen työntekijä kertoo: karmiva kokemus
Himoksen Winterfestistä piti tulla talvikauden kohokohta, mutta sen sijaan se muodostui monille painajaiseksi. Nyt valokeilaan astuu 23-vuotias Iida Jokela, jonka kokemus festivaalin kulisseissa antaa meille uuden näkökulman tapahtuman ongelmiin. Hänen tarinansa kertoo järjestelyiden sekavuudesta ja puutteista, jotka vaikuttivat sekä työntekijöiden että festivaalivieraiden kokemukseen.
Jokela, joka työskenteli vapaaehtoisena, kuvaa kokemustaan Winterfestillä karmivaksi. Hän oli houkuteltu mukaan sosiaalisen median kautta ja joutui maksamaan itse junalippunsa Jämsään, mikä jo itsessään asetti vapaaehtoiset epätasa-arvoiseen asemaan. Hänen majoitusolosuhteensa olivat ala-arvoiset: sotkuinen huone, likaiset lakanat ja käytettyjä pulloja lattialla eivät todellakaan vastanneet kenenkään odotuksia.
Jokelan työpiste sijaitsi VIP-alueella, jossa hänen piti toimia ilman minkäänlaista perehdytystä. VIP-alueen puutteellisuudet ja resurssien loppuminen, kuten vesipullojen ja alkoholijuomien ehtyminen, asettivat vapaaehtoiset kiusalliseen asemaan, jossa he joutuivat välittämään huonoja uutisia asiakkaille. Tämä korostaa festivaalin organisaation epäonnistumista sekä logistiikan että henkilöstöhallinnon saralla.
Ajatus uusista festivaaleista ei houkuttele
Palkkioksi pitkistä ja tauottomista työpäivistä vapaaehtoisille luvattiin liput seuraavan vuoden festivaaleille. Tämä lupaus kuulostaa nyt tyhjältä lohdulta niille, jotka kokivat Winterfestin kaaoksen ensikäden kautta. Jokela itse ilmaisee, ettei hän koe houkuttelevana ajatusta palata tapahtumaan, joka jätti niin karvaan maun.
Kim Riuttamäki on myöntänyt tiedotus- ja henkilöstöhallinnon puutteet ja luvannut ottaa opikseen. Hän vakuuttaa, että tilanteeseen reagoitiin ja parannuksia yritettiin tehdä, mutta Jokelan kokemus osoittaa, että toimenpiteet eivät olleet riittäviä tai eivät saavuttaneet kaikkia alueita ajoissa.
Winterfestin järjestäjät ovat nyt risteyksessä. Heidän on paitsi arvioitava, mitä meni pieleen, myös mietittävä, miten he voivat palauttaa luottamuksen ja taata, että tulevaisuuden tapahtumat eivät toista samoja virheitä. Riuttamäen mainitsema mahdollinen keskustelu korvaavista palkkioista on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei yksin riitä. Winterfestin on uudistettava koko organisaationsa kulttuuria ja prosessejaan, jotta se voi lunastaa paikkansa festivaalikartalla uudelleen.
Jokelan tarina antaa meille arvokkaan oppitunnin siitä, miten tärkeää on kunnioittaa ja arvostaa niitä, jotka työskentelevät kulissien takana – vapaaehtoisia, jotka ovat elintärkeitä tapahtuman onnistumiselle. Heidän kokemuksensa ja palautteensa tulee ottaa vakavasti, jotta festivaalit voivat kehittyä ja tarjota unohtumattomia kokemuksia kaikille osallisille.
